Kauan sitten kun laivat saapui
miehet và  à  à  à  à  à  à  à ¤syneet rantaan kaatui
Naiset juoksivat vastaan peloissaan
niin moni matkalle aina jà  à  à  à  à  à  à  à ¤à  à  à  à  à  à  à  à ¤
Hampaat vilkkui parran alta
lapset katsoi sivummalta
Isà  à  à  à  à  à  à  à ¤t matkalla paljon muuttuneet
herà  à  à  à  à  à  à  à ¤si taas elà  à  à  à  à  à  à  à ¤mà  à  à  à  à  à  à  à ¤à  à  à  à  à  à  à  à ¤n
Vaan niin aina mies moni rauhaton
jo odotti vaan, tuulta nousevaa
Ja aamulla viiden aikaan
laivat on là  à  à  à  à  à  à  à ¤hteneet
kadonneet taivaanrantaan on purjeet tummuneet
Ei saapuneet satamaan naiset
lapsineen vilkuttamaan
syvà  à  à  à  à  à  à  à ¤llà  à  à  à  à  à  à  à ¤ uivaa laivaa ei jaksa kuljettaa
tuuli muistoja mukanaan
Kauan sitten naiset valvoi
suurta taakkaa sisà  à  à  à  à  à  à  à ¤llà  à  à  à  à  à  à  à ¤ kantoi
ja tahtoi kuulla vain lauseen sen:
"Tà  à  à  à  à  à  à  à ¤à  à  à  à  à  à  à  à ¤ matka oli viimeinen"
vaan niin aina mies moni rauhaton
jo odotti vaan, tuulta nousevaa
Ja aamulla viiden aikaan....